About

Heille, ketkä eivät minua tunne, niin olen Anna Silivanenko, 27-vuotias onnellinen pikku prinsessan äiti. Valmistuin vuonna 2009 johdonassistentiksi Helsingissä ja muutin kesäloman pidettyäni Tukholmaan. Muutimme saman tien yhteen ruotsalaisen kultani kanssa ja 23.6.2011 syntyi rakas tyttäremme Alice. Aloitin blogin ylläpitäekseni suomenkielen taitojani. Bloggaan elämästäni Tukhomassa.

Ladies Night ja pipareita

Ihan ensiksi, hyvää Holloweenia kaikille!



Tämä viikko meni tavallista nopeammin koska sekä minun, että Stefanin kalenterit olivat täynnä menoja. Torstaina olin juhlimassa hyvän ystäväni syntymäpäivää Tabboulli nimisessä ravintolassa. Olen aina ollut vähän skeptinen libanonilaisen ruoan suhteen ja kuvittelin etten mukamas pitänyt siitä. Olin väärässä, ruoka oli todella hyvää ja tunnelma lämminhenkinen. Valitsimme kaikki paikan "avsmakningsmenyn". Pöytään tuotiin pitkin iltaa erilaisia herkkuja (tarkalleen 16 erilaista ruokaa), joista kaikki saivat ottaa niin paljon kuin halusivat. Oli paljon valinnanvaraa, mutta aika kasvispainotteista. Ehdottomasti kekeilun arvoinen paikka. http://www.tabbouli.eu/

Lauantaina sillä aikaa kun Alicen nukkui päiväunia, minä kiertelin vähän meidän lähikauppakeskuksessa. Itselleni löysin vain hanskat, loput ostokset olivat tietenkin Alicelle. Mukaan lähti vuoratut kumisaappaat, hiuspanta ja vähän vaatteita.


Täältä tulee hirmuinen peto.

Löytöjä H&M:stä.


Illalla oli aika tavata suomalaisia tyttökavereita. Aloitimme illallisella, sitten jatkoimme matkaa upouudelle Friends Arenalle katsomaan Ladies Night showta. Tuhannet naiset täyttivät Areenan ja miehiltä oli sinne pääsy täysin kielletty. Ruotsalaiset eturiviartistit tarjosivat varsin viihdyttävän illan, joka sisälsi laulua, huumoria ja tanssia. Sekä vähän paljasta pintaa ;) http://www.ladiesnight.se/2012/sidor/artister

Sunnuntaina otin varaslähdön jouluun ja leivoin tämän vuoden ensimmäiset piparit. Kokeilin uutta ohjetta, jolla pipareista tuli pehmeät ja hyvin hyvin maukkaat. Kokeilkaa! Ohje löytyy Ebba von Sydowin blogista: http://blogg.svt.se/ebba/2010/12/varldens-godaste-pepparkakor/







Koomaviikko

Tämä viikko on mennyt kuin koomassa. Alice on ollut hereillä joka ikinen yö. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Useita kertoja yössa joka tapauksessa. Kahvin voimalla olen pakottanut itseni keskittymään työntekoon ja ihme kyllä selviydyin viikosta kunnialla. Perjantaina olisi ollut syysjuhlat, mutta minä vaihdoin ne koti-iltaan, punaviiniin ja briejuustoon.

Lauantaina olimme viimeisen kerran vauvauinnissa. Alicesta on tullut todella taitava uimari. Hän sukeltaa itse kantilta, laskee vesiliukumäkeä ja polskii ihan yksin kellukkeiden avulla. Uinnin jälkeen kävimme östermalmilla kävelyllä. Aurinko paistoi ja Tukholma oli niin kaunis. Kiersimme pienen kierroksen Miossa ja löysimmekin sieltä kivan jalkalaupun olohuoneeseen. http://www.mio.se/produkt/Orlando-Golvlampa/M1377503/ Illalla Stefan laittoi meille ruokaa ja tuplajälkiruoat: kaksi creme bruleta kummallekin.





Sunnuntaina oli perinteinen kodinkunnostus päivä. Kävimme bauhausessa, Stefan tiivisti ikkunat ja minä laitoin parvekkeen talvikuntoon. Siivosin, vaihdoin keskäkukat kanervoihin ja nostin tuolinpehmusteet olkkariin lojumaan.

Sitten puistoon leikkimään naapurin kanssa ja illalla oli minun vuoro laittaa ruokaa. Tällä kertaa tein kasvislasagnea ricottajuustolla. Yritän opettaa miehelle, että kasvisruokakin voi olla hyvää ja täyttävää.



Maanantain aloitimme illallisella hyvien ystävien luona.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ps. Stefan otti tämän kuvan Alicesta. Oli vain ihan pakko lisätä se vielä tänne. Tyttö on siinä niin valtavan söpö.
 

Uusi rytmi alkaa löytymään

Kolme viikkoa sitten aloitin uudessa työpaikassa ja Stefan jäi osa-aikaisesti isyyslomalle. Tämän vuoksi koko perhe on joutunut opettelemaan uusia rutiineja. Viisi päivää viikossa tulen kotiin kuuden aikaan. Vietän kaksi tuntia tyttäreni kanssa ja yritän hoitaa vähän kotia. (Isyyslomalainen pystyy huolehtimaan vain lapsesta, ei kodista. Miehet ja niiden putkiaivot. Keskittyminen onnistuu vain yhteen asiaan kerrallaan.) En ole käynyt salilla kolmeen viikkoon. Koko ajan olen yrittänyt opetella uuteen elämänrytmiin ja kovasti ihmettelen, miten työssäkäyvät äidit pitävät kaiken kasassa? Työt, lapset, perhe, ystävien tapaamisen ja urheilun. Ai niin, ja pitäähän sitä aikaa löytyä myös itselleen. 

Tämä on ensimmäinen normaali, stressitön viikonloppu. Ulkona sataa vettä ja me olemme ihan vain kotona kolmestaan. Laitoin Alicen hetki sitten parvekkeelle nukkumaan ja päätin, että on korkea aika päivittää vähän blogia. Alla on vähän koostetta siitä, mitä me ollaan työn oheessa puuhailtu.

Tilasi itselleni uudet kengän sen kunniaksi, että sain uuden työpaikan. Käytin niitä kaksi kertaa ja harmikseni jouduin toteamaan, että ne ovat vähän liian tiukat. Laitan ne myyntiin ja toivon, että ne löytävät pian uuden kodin. 


Aloitin työt ilman uusia kenkiä. Ensimmäinen työpäivä oli sekä outo, että ihana. Outoa oli olla aikuisten seurassa ja keskustella aikuisten kielellä. Minun piti keskittyä ja opetella käyttämään taas tietokonetta. Olenhan elänyt puolitoista vuotta omassa pikku kuplassa Alicen kanssa ja tavannut muita aikuisia lähinnä hiekkalaatikolla. Kuten mainitsin jo aikaisemmin, niin ensimmäinen päivä oli myös ihana. Sain kukkia työpöydälleni, ensivaikutelma kollegoista on pelkästään hyvä ja nautin lounaan ravintola Bernsissä. Suosittelen kaikille, jotka syövät siellä lounasta tai brunssia jättämään vatsaan runsaasti tilaa jälkiruoalle. Jälkiruoka buffet on siellä paras! Itse söin niin vähän kuin täytekakkua, creme bruleta, mutakakkua ja muita herkkuja.


Toisen viikon aikana pääsin tutustumaan paremmin työkavereihini Induction Days tilaisuudessa. Päivällä pääsimme kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja ja illalla yllätysohjelmana grafiitti maalausta ja kolmenruokalajin illallinen keskustassa.




Viime viikolla pääsinkin jo tekemään kunnolla töitä ja ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen olin ylitöissä. Kroppa alkaa jo tottumaan korkkareilla juoksemiseen neljän kerroksen välillä. Pikkuhiljaa muistiin palautuu Word ja PP. Kyllä tästä hyvä tulee. Varsinkin kun olen niin kivassa työpaikassa. Ai niin unohdin mainita, että kolmen viikon aikana olen juonut kaksi kertaa samppanjaa ja syönyt kolme kertaa muffineja työpaikallani. (+ Induction Days ohjelma kaikkine ruokineen ja juomineen.) Jo tässä vaiheessa tiedän, että minulla kävi tuuri työpaikan kanssa.

Arkipäivät menevät siis töissä ja kotihommissa. Ainoat vapaapäivät ovat siis lauantai ja sunnuntai, jolloin on tehtävä kaikki muu mitä ei arkipäivisin kerkeä. Viime viikonloppuna ystävämme olivat kylässä. Paistoimme lettuja hillon, jätskin ja kerman kanssa. Nam nam. Alice sai ihania lahjoja mm. tämän geggamojan pipon. Niin söpö! Kuinka monella on näin hyviä ystäviä, jotka tulevat aina kylään lahjojen kanssa? :) 

Tämä viikonloppu meni vain löhöillessä. Kohokohta on Stefanin leipomat kookosherkut. Niihin on hyvä lopettaa tällä kertaa. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! Kram kram





  


Meidän perheessä tykätään sienistä

Tänään paistoin ja pakastin kaksi litraa suppilovahveroita. Nyt saadaan sienipiirrakkaa koko talven ajan :)

Aamu

Kävimme eilen syntymäpäiväkahveilla ja muukaan saatiin maailman ihaninta suklaakakkua. Sillä on hyvä aloittaa aamu.

Voiko ihanammin päivän enää alkaa
onko ihanampaa aamua kuin tää.

Syyspäivä metsässä

Lauantaina oli meidän rentoutuspäivä. Aamulla vauvauintia, sitten lounasta ja päikkärit. Iltapäivällä kävimme metsässä. Alice sai poimia puolukoita suoraan suuhun ja minä nautin kauniista luonnosta ja hiljaisuudesta. Metsässä oleskelu on aika tasapainottavaa kaupunkielämän rinnalla.





Metsän jälkeen meillä oli tiimityöskentelyä: minä laitoin tytön nukkumaan ja Stefan valmisti illallisen. 

Moules frites.

Uusi kausi meidän perheessämme

Nyt alkoi uusi kausi meidän perheessämme. Alice aloitti maanantaina osa-aikaisesti perhepäivähoidossa. Ensimmäisenä päivänä vietimme dagmamma Marian luona kokonaisen tunnin.






Tiistaina jätin Alicen yksin jo tunniksi hiekkalaatikkoon Marian ja muiden lasten kanssa. Kävin sillä aikaa juomassa kupin teetä. Kun tulin takaisin, tyttö puhkesi itkuun ja juoksi vastaan halaamaan. Mutta sillä aikaa kun olin poissa hän oli hyvin kiltti, eikä itkenyt ollenkaan. Vaikka kyse onkin vain yhdestä tunnista, niin on se vain niin rankkaa jättää oma lapsi. Äitisydän itkee joka kerta.

Keskiviikkona otimme yhden askeleen lisää ja jätimme Alicen perhepäivähoitoon lounaaseen asti. Silloin meni jo vähän paremmin. Torstaina oli lyhyt kahden tunnin pituinen päivä. Ne olivat kaksi pitkää, itkuista tuntia. 

Tänään päivä alkoi myöskin huonosti. Alice itki suuria krokotiilikyyneleitä kun jätin hänet hoitoon. Voi että miten rankkaa. Onneksi kohta saan hänet takaisin kotiin ja voimme viettää yhdessä koko pitkän viikonlopun. Jatkossa hän tulee käymään hoidossa 18 tuntia viikossa.

Mitenköhän vanhemmat selviävät tällaisista tilanteista? Onkohan tämä rankempaa minulle kuin Alicelle? Itkemme erotilanteessa yhtä paljon. Itse olisin niin mielelläni kotona, niin pitkään kunnes Alice aloittaisi koulun. Olisikohan sittenkin pitänyt naida miljonääri? :) 

Rapujuhlat ja päiväreissu Norrtäljeen

Hei!

Uusi viikko on taas lähtenyt käyntiin vauhdilla. Ensin on kuitenkin mainittava pari sanaa viime viikonlopusta. Perjantaina sain tietää hyviä uutisia: sain nimittäin uuden työpaikan! Tunteet ovat kuin vuoristorataa. Vuoden tauon jälkeen palaan takaisin aikuisten ihmisten ilmoille hienoon Tukholman keskustassa sijaitsevaan lakitoimistoon. Koko vaatekaappi on siis uusittava. Mahatava uusi alku työelämässä. Samalla olen todella surullinen, että joudun jättämään pikkuprinsessani. Olemmehan eläneet symbioosissa jo kaksi vuotta. (Ensin 9 kk mahassa.) Kaikki muutkin äidit ovat pärjänneet hyvin, joten kyllä minäkin tähän totun.

Juhlimme hyviä uutisia rapujuhlilla meillä kotona. Laitoimme Alicen nukkumaan ja katoimme pöytään rapuja sekä västerbåttenpaj (ruotsalainen juustopiirrakka, klassikko rapujuhlissa) sipulilla, siianmädillä ja creme freaichella. Snapsit vaihdoimme kuohuvaan ja pöytä koristeltiin asiaan kuuluvalla rekvisiitalla. Nämä olivatkin tämän vuoden ainoat rapujuhlat. Ja oli muuten hyvää!


Lauantain aloitimme babysimillä, jonka jälkeen Stefan otti Alicen ja me lähdimme äitin kanssa tuhlaamaan rahaa kaupunkiin. Löysin itselleni uuden puseron ja housut töihin. Ja sitten oli tietenkin pakollinen lounas ja fika. Rakastan ruotsalaista fikakulttuuria. Illalla äiti ja Stefan vaihtoivat lapsenvahtirooleja ja me saimme treffi-illan ravintola Rolf Kökissä. http://www.rolfskok.se/ Suosittelen tätä paikkaa kaikille, ketkä rakastavat kunnon ruokaa. Itse söin alkupalaksi etanoita ja pääruoaksi pippurihärkää ja oli todella hyvää.
Tämän silkkipaidan laitan ensimmäisenä päivänä töihin. (Massimo Dutti.)

Sunnuntaina teimme pienen retken Norrtäljeen. Se on pieni, merellinen kesäkaupunki, joka sijaitsee noin 50 min Tukholmasta. Kaupunki muistuttaa vähän vanhaa Porvoota. Siellä on pieniä puisia taloja, putiikkeja ja kahviloita. Kävelimme läpi kaupungin, söimme lounasta ja kurkkasimme Gantin outlettiin. Se oli aurinkoinen syyspäivä, jonka sain jakaa perheenin kanssa.





Tällainen vanha kahvipurkki seisoo myös meidän kaapissa :).


Kistassa

Vettä sataa kaatamalla ja kuten tuhannet muutkin kotiäidit, suuntasin kauppakeskukseen. Taas kerran totesin, että se oli suuri virhe. Alice heräsi kesken reissun ja järjesti kunnon konsertin. Shoppailun tuloksena yksi italialainen jäätelö. Ei auttanut muu kuin palata kotiin, laittaa sadevaatteet päälle ja lähteä ulos leikkimään.



- Posted using BlogPress from my iPhone

Perus torstai

Tänään oli ihanan aurinkoinen ja kaunis päivä. Äiti on edelleen täällä, joten lähdimme yhdessä kävelylle. Kiersimme Solnan ja Fridhemsplanin kautta Norr Mälarstrandille. Puolessa välissä pakollinen fika: toscapullat ja kahvit. Sitten Karlbergin rantaa pitkin kotiin ja sohvalle lepäilemään. Näitä päiviä tulen kaipaamaan kun palan takaisin töihin.



 
Anna Silivanenko © 2012 | Designed by Rumah Dijual, in collaboration with Buy Dofollow Links! =) , Lastminutes and Ambien Side Effects